Voimauttavan valokuvauksen pikakurssi perjantaina oli mahtava.
Otimme 2 tuntia Arjan kanssa ahkerasti kuvia toisistamme.
Pyrimme tulemaan ulos siitä totutusta ja hiemaan myös heittäytymään kuviin.
Kuvaus oli hauskaa, kuvat ovat onnistuneita - toki on siellä joukossa kuvia, joista ainakin
nyt ajattelen, että hirveä. Mutta yritän hyväksyä kaikki kuvani.
Aloitin itseni kuvaamisen jo vuosi sitten Minnan Voimauttava skräppäys- nettikurssilla.
Olen löytänyt itsenikuvaamisesta sen jutun, joka minua kiehtoo: OMAN ELÄMÄNI DOKUMENTOINNIN! Mitä löytyy kuvista? Pitääkö olla kaunis? Ja mikä on kaunis? Voisiko heittäyytä? Miten haluan olla kuvissa? Saisiko niistä kuvista jotain uutta irti?? Kuvat ovat siis enemmän kuin vain kuva itsestä. Tähän asti olen kuvannut itsekseni kamerani ajastimen kera, mutta
nyt siellä linssin takana oli toinen ihminen. Hieman se jäykisti omaa oloa ensi alkuun. mutta kun vauhtiin päästiin, niin sujuihan se. Haluan tätä tehdä toistenkin.
Tässä pientä kuvasatoa päivästä - näitä kuvia on 215, joten tähän tulee vain pieni raapaisu!
Kuvat on sellaisia, millaisena ne otettiin. Ei ole leikelty pois osia, ei tuunailtu :D
Kiitos kun piipahdit!
Jehkotar
2 kommenttia:
Ihan piristyi päiväni. KIITOS
Mulle tekis varmaan aika voimaannuttavaa osallistua tollaselle kurssille.En voi sietää itseäni valokuvissa ja tosi vähän niitä minusta onkaan.Olen itse se joka kuvaa.
Oishan se kiva että ois kuvia ei ainoastaan lapsista vaan myös äidistä lasten kanssa =)
Lähetä kommentti