FIN* Sirmar Aurora Tuhkimo

Eilen oli sitten se suuri päivä!

Se suuri päivä, että minä sain tai ostin elämäni ensimmäisen Ragdoll-kissa!

Olen pari vuotta haaveillut tästä rotukissasta, ja tuossa 1,5vko sitten se oli vielä tuleva toteutuminen!

Mutta kuten edellisessä postauksessa jo kerroin, niin lauantaina 7.12 meille tarjottiin 4 vuotiasta Ragdoll neitiä Porista! Enpä kauan miettinyt kun sanoin, että otan <3 nbsp="" p="">

Lapset olivat aivan intona kun kuulivat.

Meille ensimmäinen sopiva ja rauhallisempi päivä hänen tulla meille oli eilen maanantaina 16.12. Illalla sitten edellinen omistaja toi meille upean Tuhkimon. Tehtiin paperit ja muut velvollisuudet ja niin meille muutti pieni kaunotar <3 p="">

Eilen oltiin varsin pelokkaita. Kun edellinen omistaja lähti, niin hän karkasi kaapin alle. 

Ja oli siellä kaiken sen ajan, kun hänellä oli mahdollisuus tutustua taloon ilman vanhoja kissoja.

No, ei hätää. Pistettiin Tuhkimo omaan linnaansa eli pesuhuone-sauna yksikköön.

Siellä sitten alkoi sopeutuminen elämiseen meidän kanssa.

Minttu ja Zorro etsi ja etsi, että missä on se, joka täällä haisee. 

Ruska ihan pöhkönä, että mitä onko täällä muka jotain outoa, täh??

Aamulla kun menin hieman rapsuttelemaan Tuhkimoa sinen hyvään piilopaikkaan...

joka muuten on saunan rappusten alaosa, niin hän kyllä hetki silmät kirkkaana

katsoi minua ja ojensi jopa hieman päätään minua kohti.

No sitten minä olin niin tylsä, etteä laitoin hänet kuljetuskoppaan ja autoilemaan.
Edellinen omistaja sanoi, ettie tykkää autoilusta lainkaan.
No kovasti puheli tuon lyhyen matkan, mutta ei saanut hepuleita ja muuta!

Eläinlääkärin odotustilassa paljastui, että neiti on varsin valpas ja kiinnostunyt ympäräivästä maailmasta. Kaikki kiinnosti ja istuttiin odotushuoneessa odottaen, niin kun boxin luukku oli auki, niin siitä oli hänen hyvä valppaana tutkia myös minua!

Sitten päästiin luottolääkärin tutkimuksiin. Hannen käsittelyssä oli tosi kauniisti, ei kammoksunut ja säikkynyt mitään. Rokotukset laitettiin kuntoon, leikattiin kynnet, leikattiin pahimmat karvapaakut pois. Oli ihana pitää häntä sylissä, milloin selällään, milloin kyljellään... mutta aina tyynen rauhallisena, kun HAnne leikkasi karvoja... todettiin yhteen ääneen, että neiti on aivan ihana ja rauhallinen. Hieman hammaskiveä ja ientulehduksen alku löytyi ja sovittiin Hannen kanssa, että hoidetaan ne seuraavalla käynnillä sitten. 

Lääkärin huoneessa innostuttiin lopulta hieman tutkimaan myös nurkkia ja haistelemaan kaikkia eri paikkoja.. samalla sain parit kuvat neidin turkista muualtakin kuin kasvoista!

Lääkäristä lähdettiin iloisin mielin kotiin. 

Ekana yönä kisu oli käynyt hiekkalaatikossa, mutta ruokailua en ollut nähnyt tai merkkejä!

Mutta tunti eläinlääkäristä tulon jälkeen huomasin ilokseni neidin syöneen - pieniä iloja!

Niko tuli koulusta iltapäivällä (olin silloin pois kotoa) ja oli mennyt katsomaan Tuhkimoa ja silittämään häntä. Poika soitti minulle innoissaan, että Tuhkimo oli kovasti pökkinyt takaisin ja kehrännyt täysillä. Taas yksi iso askel eteenpäin!

Kun tulin lopulta kotiin, niin pakko mennä itsekin tapaamaan Tuhkimoa ja niinhän siinä kävi, kun silitin Tuhkimoa, niin johan alkoi todellinen V8 käymään. Mahtava kehruu ääni.

Illalla sain päähäni, että otan parit tyynyt mukaan ja menen sinne saunan lattialle nukkumaan Tuhkimon piilopaikan viereen - ns. käsivarren mitan päähän. Siinä oltiin, rapsuteltiin ja vaan nautittiin toistemme seurasta - minä jopa nukahdin siihen.

Ei muuta kuin askareille!

 Äsken meni tuonne pesuhuoneeseen tekemään hieman ruoka- ja hiekkahuoltoa Tuhkimolle. 

Kun avasin oven, niin mikä iloinen yllätys oli, kun neiti käveli vastaan 

(siitä on matkaa 2m piilokoloon) ja heittäytyi selälleen eteeni ja alkoi kehräämään. 

Siinä tuli kyllä iloin kyyneleitä muutama silmäkulmaan. 

Siellä sitten touhotettiin hetki - hommat alta ja rapsutusta, hoivaa ja sain todistaa neidin juomista, tuoreruoka syömistä, vessassa käynti ja käveli ylväänä häntä pystyssä 

Sitten hän huomasi, että oven takana rapisee joku (Minttu ilmeisesti kuullut ääntä meiltä) ja ajattelin, että avaan oven varovasti ja katson, koska pitää peli katkaista. Sellaiset minuutin tuijjottivat toisiaan - kumpikaan ei murissut, Tuhkimon häntä pystyssä, Mintulla toki visusti koipien välissä. 

Sitten pistin oven kiinni.

Taas touhotettiin... ja sitten otettiin sama homma uusiksi. Nyt Mintun kaveriksi tuijottamaan uutta kaveria oli tullut myös Zorro. Nyt tuijoteltiin n. 3min, Tuhkimo käveli jopa pesuhuoneest ulos puolimetriä ... kukaan ei taaskaan murissut. Sitten kun kutsuin Tuhkimon sisään, niin tuli rauhassa sisään.... sitten paijutin hänet yöunille...

Tämä oli pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri askel meidän kissojen elämässä ja erityisti Tuhkimon elämässä! Huomenna elämme taas suurta päivää ja isojen tapahtumien hetkiä!

nyt sitten vain unille ja jatketaan sopeutumista...

Jehkotar