Mä haluisin.... olla vaan, tylsistyä ja nukkua kellon ympäri... ja vaan olla.....nauttia olosta eikä tekemisestä.... sitä hetkeä jahdatessa & odotellessa.... haluan levon sydämeeni... juuri tästä hetkestä ja olotilasta en pidä enkä sitä pysyväksi halua... aikuinen kun rajansa voisi tunnustaa ja oppia niiden mukaan elämään... umpiluuta kun kallo näyttää olevan... elämä hetkittäin niin kovin itkuherkkää.... huomenne ensi vuonna... lupaan taas tehdä kaiken toisin....joulua kohti tallusta ja lepoa sieluuni kaipaan!
Kohti kolmatta adventtia mennään kämppää puunaten anoppia kylään odottaen...
lumen keskeltä tuntojaan purkaa..
jehko
Tän vois vaikka melkein linkittää omaaan blogiinkin, niin on samanlaiset tunnelmat myös täällä. Ehkäpä uusi vuosi tuo hieman muutosta tähänkin, toivokaamme niin.
VastaaPoistaJaksamisia!
Tunteesi jaan kanssasi ja lähetän oikein ison voimahalin! Niin kauniisti olit kirjoittanut, että silmänurkkani kostui sekä myötätunnosta että kirjoituksesi herättämistä ajatuksista. Kiitos että uskalsit kirjoittaa omista tuntemuksista! Olet rohkea!
VastaaPoistakirjoittaminen auttaa aina... saa jäsenneltyä ajatuksiaan tämän sotkun keskellä... katse kohti valoa! Voimia myös teille!
VastaaPoistaVoimauttavaa oloa! - niinhän ne tunteet aina menevät - ylä- ja sitten sitä alamäkeä....pulkalla laskien joutuisasti alamäkeen, mutta kävellä laahustaa pitää ylämäkeen, raskaasti...
VastaaPoista